PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Tuemme työpaikkojen edunvalvontaa, jäseniä ja luottamusmiehiä sekä työsuojeluvaltuutettuja, järjestämme heille yhteisiä tapaamisia! Ammattiosastollamme on oma toimitila, joka mahdollistaa vielä aktiivisemman toiminnan aluellamme!

Puheenjohtaja Jarkko Koivisto

Mihin meitä hoitajia oikein tarvitaan?

Vuosi 2022 johti asteittaiseen siirtymiseen pois koronapandemian varjoista, johtaen ainoastaan seuraavan globaalin kriisin syttymiseen. Muutama viime vuosi ei ole ollut helppoa, meidän ammatissamme harvoin ns. normaalissakaan tilanteessa voidaan sanoa olevan helppoa. Kriisistä kriisiin ja samalla tässä pitäisi työehtosopimusneuvottelut käydä. On kuultu kysymyksiä ja väittämiä siitä, ettei nyt ole oikea aika vaatia ”kohtuuttomia” palkankorotuksia ja ”kohtuuttomia” työolojen parannuksia.

Pelkästään koronapandemia osoitti hyvin nopeasti, kuinka koko yhteiskunnan toiminnan kannalta merkittävästä sektorista puhutaan, kun keskusteluun nousee Sosiaali- ja terveysala ja sen henkilöstö. Samalla esiin nousi korostetusti tosiasia, josta SuPer ry on varoittanut jo 12 vuotta sitten, henkilöstöä ei riitä tulevaisuudessa hoitamaan meidän sosiaali- ja terveysalamme tehtäviä. Ei riitä edes nyt.

Suomi kärsii kroonisesta henkilöstöpulasta koko Sote-sektorilla, pulaa on lääkäreistä, sairaanhoitajista ja lähi- ja perushoitajista ja sosiaalityöntekijöistä. Korjaavat toimenpiteet on aloitettava pikaisesti, olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten. Korjaavien toimenpiteiden esteenä on aina ”väärä hetki”.

Törmäsin sellaiseen kantaa, jonka mukaan hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa romahtaa, mikäli Superin ja Tehyn palkkaohjelma menee läpi. Tässäkin yhteydessä käytettiin sitä fraasia ”nyt on väärä hetki”. Fakta on, ettei meillä ole riittävästi työntekijöitä nyt. Tilanne tulee pahenemaan tulevaisuudessa. Fakta on myös, ettei työperäisellä maahanmuutolla päästä lähellekään ratkaisua. Kevan arvion mukaan pelkästään julkisen sektorin lähihoitajia eläköityy tai joutuu sairauseläkkeelle melkein 19 000 henkilöä vuoteen 2030 mennessä.

Meidän hyvinvointiyhteiskuntaamme kohtaan on muodostumassa merkittävä kriisi, joka saattaa jopa romahduttaa hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen Suomessa. Se ei ole tulossa työehtosopimusneuvotteluissa vaadittavista palkankorotuksista ja työehtojen parantamisesta. Se on tulossa siitä, ettei meidän alallamme ole henkilöstöä hoitamaan sosiaali- ja terveysalan perustehtäviä. Sitä kriisiä ei pystytä hoitamaan pikaisesti vaikuttavilla korjausliikkeillä. Ihmisten kouluttaminen vie aikaa, mutta jotta saadaan ihmiset edes kouluttautumaan, pitää alan olla houkutteleva. Houkuttelevuutta ei lisää väsyneet hoitajat, sitä ei lisää ennenaikaiset sairauseläkkeet, huono hoidon laatu ja huono palkkaus sekä työolosuhteet. Tahto hoitaa, hoivata ja auttaa ei riitä, nyt puhutaan sektorista, jossa vuoden 2018 tilaston mukaan työskenteli reilusti yli 300 000 työntekijää.

Meidän, työntekijöiden, on ymmärrettävä tässä olevan kyseessä neuvottelu, jossa emme voi odottaa muiden auttavan. Emme voi olettaa jonkun muun instanssin päättävän meille myönnettävistä korotuksista tai työsuhteen ehtojen parannuksista saatikaan työolosuhteiden kohennuksista. Meidän on itse käytävä se vääntö, meidän on itse vaadittava ja tarvittaessa käytettävä niitä laillisia keinoja, joita meillä on. Työtaistelut kuuluvat laillisiin keinoihin ja mikäli sen se vaatii, on meidän otettava yhteinen vastuu meidän työehtojen kehittymisestä ja yhdessä myös määrätietoisesti tarvittaessa työtaisteluihin käydä. Tämä ei ole kynnys teollisuudessa, ei tehdä siitä kynnystä meille itsellemme myöskään tällä alalla.

Puheenjohtaja Jarkko Koivisto